Den Haag

Briefly in English at the end!

Hollannin hallintopääkaupunkiin eli Haagiin tutustuimme extempore-reissulla eräänä lauantaina. Eliaksen vaihtariporukkaa oli lähdössä kaupunkiin päivävisiitille, ja päätimme lähteä mukaan. Rotterdamista junamatka Haagin HS (Hollands Spoor) -asemalle kesti noin puoli tuntia. HS-asemalta kuljimme aamuisen hiljaisia katuja läpi Chinatownin kohti keskustaa. Haagin keskusta oli Maastrichtin tavoin vanha ja söpö, ja kaupunki oli taas melko erilainen Rotterdamiin verrattuna.

Aurinkoinen päivä mahdollisti pitkät kävelyretket: keskustaan päästyämme sekä HEMA:n aamukahvit nautittuamme aloitimme nähtävyyksien katselun parlamentin eli Binnenhofin sisäpihalta. Vieressä oli myös Maurishuis-museo, jossa muun muassa Tyttö ja helmikorvakoru -maalaus sijaitsee. Vaikka emme tällä kertaa menneet sisään, on sinne vielä palattava.

Binnenhof, Alankomaiden parlamentti.
The Ducth Parliament Binnenhof.

Kauniita puistoja ja jäätyneitä lampia.
Beautiful parks and frozen ponds.

Kaupunki, jossa kävelyteitä tehdään simpukoista.
A city where walking paths are made of sea shells.

Seuraavaksi suuntasimme viihtyisää gallerioiden ja kahviloiden kehystämää Noordeinde-katua kohti Rauhanpalatsia (Vredespaleis, Peace Palace). Kadulla roikkui vielä kuninkaallisteemaiset jouluvalot, ja sattumalta huomasimme kuninkaan kanslian tupsahtavan esiin muiden kadun talojen lomasta. Tosiaan, Hollannin kuningas Willem-Alexander pitää majapaikkaa Haagissa. Kanslia on keskustassa, mutta herra perheineen asustaa ilmeisesti kaupungin ulkopuolella jollakin varakkaalla alueella – näin ainakin kuulin.

Kuninkaalliset jouluvalot.
The Royal Christmas lights.

Rauhanpalatsissa toimii YK:n toimielin Kansainvälinen tuomioistuin sekä Pysyvä välitystuomioistuin, joista edellisessä muun muassa eri maiden välisiä konflikteja on soviteltu. Haagissa sijaitsee myös monia muita kansainvälisiä virastoja ja järjestöjä, kuten kemiallisten aseiden kieltojärjestö. Monet suurlähetystöt ovat myös löytäneet tiensä kaupunkiin, ja muistan esimerkiksi kuinka lähetin passini Haagiin saadakseni lukiossa vaihtoviisumini, sillä lähin Uuden-Seelannin lähetystö oli täällä.

Majesteettinen rauhanpalatsi avattiin vuonna 1913.
The majestic Peace Palace was opened in 1913.

Paikalliselta suomalaiskaverilta saimme vinkin mennä rannalle, kun sää oli hyvä. Hyppäsimme rauhanpalatsilta ratikkaan ja huristimme Scheveningeniin. Hollannin ykkösbiitsi oli vilkas ja hurmaava myös ”talvisena” päivänä. Haikailen jo lämpimiä hellepäiviä, jolloin voimme palata rannalle palvomaan aurinkoa muutaman muun tuhannen ihmisen tavoin. Keskellä rantaa sijaitsi De Pier, katettu laituri, jonka sisältä löytyi ravintoloita ja kauppoja. Kiipesimme myös Pierin päädyssä olevaan näkötorniin, vaikka korkeus hirvitti. Sieltä saadut kuvat kuitenkin olivat sen arvoisia! Ilta päättyi ensin kahvitteluun Bike & Coffee -tyyppisessä kahvilassa ja lopulta irlantilaiseen pubiin.

Haagista jäi päivävisiitiltä positiivinen fiilis, ja etenkin kesällä kaupunkiin on ehdottomasti palattava!

Scheveningenin ranta aurinkoisena talvipäivänä.
The Sheveningen beach on a sunny winter day.

Laiturin päädyn näkötornista oli kivat näkymät.
The tower at the end of the Pier offered nice views.

Lotta

// BRIEFLY IN ENGLISH: We decided to go on an extempore day trip to the Hague, the administrative capital of the Netherlands. The Hague is home to the King of the Netherlands, various embassies, organisations and the Peace Palace, which includes the UN’s International Court of Justice and the Permanent Court of Arbitration. After a bit of sightseeing and wandering around the streets we decided to head to the beach, Scheveningen. The beach was beautiful even on a winter day, and it is definitely worth coming back in summer. 

Maastricht

Briefly in English at the end!

Terveisiä Leidenistä!

Uuteen kotikaupunkiin on nyt vihdoin asettauduttu, vaikka majapaikka on edelleen väliaikainen. Oman kodin saan vihdoin ensi viikolla. Ensimmäinen viikko Leidenissä on kulunut International Student Networkin (ISN) orientaatioviikon parissa. Viikko on ollut sen verran hektinen ja tapahtumarikas, etten ole vielä ehtinyt kirjoittaa siitä. Tässä kuitenkin kuulumisia viime viikon Maastrichtin reissulta!

Maastricht on yksi Hollannin vanhimpia kaupunkeja, ja se sijaitsee Etelä-Hollannissa hassussa maantieteellisessä pussukassa Belgian ja Saksan välissä. Kaupungin läpi virtaa Maas-joki, josta myös kaupunki on aikanaan saanut nimensä. Junamatka Rotterdamista Maastrichtiin kesti hieman yli 2,5 tuntia, ja junaa piti ratatöiden takia vaihtaa Utrechtissä. Paikalliset identifioituvat hyvin vahvasti limburgilaisiksi (Limburgin maakunta), ja kokevat ehkä tulleensa joskus unohdetuiksi ollessaan niin erillään muusta valtakunnasta. Aikanaan sekä belgialaiset että saksalaiset ovat kävelleet kaupungin yli. Limburg on katolista aluetta, kun taas Pohjois-Hollanti on enemmän protestanttista, vaikkakin hollantilainen yhteiskunta tuntuu melko sekularisoituneelta.

Maas-joki virtaa kaupungin halki.
The river Meuse (Maas in Dutch) flows through the city.

Myös Euroopan Unionin syntypaikkana tunnettu Maastricht on vain noin Lahden kokoinen kylä, mutta vilkas keskusta-alueeltaan. Hyvin iso osa kaupungin asukkaista on nimittäin opiskelijoita, joista iso osa vieläpä ulkomaalaisia. Kaupungissa opiskelee myös hyviä ystäviäni sekä moni puolituttu tyyppi. Maastrichtin yliopisto ja sen koulutusohjelmat erityisesti kansainvälisen lain tai Eurooppa-opintojen (European Studies) osalta ovat suosittuja, varsinkin omissa kaveripiireissä. Maastrichtin kansainvälisessä ilmapiirissä kiteytyy myös vahvasti keski-eurooppalaisuus ja lyhyet välimatkat: alle tunnissa itään tai länteen olet joko Saksassa tai Belgiassa.

Maastrichtin värit ovat punainen ja valkoinen: punaisessa lipussa on valkoinen tähti.
The colours of Maastricht are red and white: the red flag has a white star on it.

Maastrichtin keskustassa liikkuu parhaiten kävellen tai pyörällä – tosiaan, pyörät kuuluvat eittämättä hyvin vahvasti hollantilaiseen kulttuuriin. Lähes kaikilla on oma fiets eli pyörä (usein kaikilla on mummomallinen pyörä), jolla liikutaan katujen pyöräkastoilla tai oikeastaan missä vaan jos erillisiä kaistoja ei ole. Omia linjoja ja kaistoja tuntuu silti olevan lähes joka puolella, eli pyöräilyä tuetaan vahvasti myös infrastruktuurin puolesta. Pyöräilijöille saattaa olla myös omia liikennesääntöjä, kuten asfalttiin maalattuja varoituskolmioita. Kaverit vitsailivat, että liikenteessä arvojärjestys on pyörä, auto, jalankulkija. Autoilijat antavat kuitenkin hyvin tietä jalankulkijoille, joten en tiedä onko tuo järjestys aivan totta! Maastrichtiin mennessä olin itse toistaiseksi vasta tyytynyt kävelyyn – tosin pyörän tarakalle pääsin viilettämään katuja. Kypärää ei käytetä, mutta lamppu on iltaisin pakollinen. Kyytsäyskin on sallittua lähes miten päin vaan.

Monet käytössä olevat pyörät ovat jo elämää nähneitä, sillä uuden pyörän riski tulla varastetuksi on huomattavasti suurempi. Etukori helpottaa tavaroiden kuljettamista. Kuvassa oleva pyörä ei ole täysin mummomalli!
Many of the bikes that are in use are often rather old, as having a new bike increases the risk of it getting stolen. The front basket makes it easy to travel with goods. The bike in the picture is not the most typical "grandma bike".

Maastrichtissa seikkalin ensimmäisenä päivänä yksin. Tutustuttuani keskusta-alueeseen päädyin kirjoittamaan kevään bucket listiä ja viimeisiä järjestösähköposteja pieneen kahvilaan Maastrichtin toisen keskustorin, Marktin, laidalle. Toinen keskustori on nimeltään Vrijthof. Seuraavan päivän kävelykierrokselle sain kaverin, ja kiertelimme aurinkoisessa pakkassäässä pari tuntia Maastrichtin historiallisia kohteita, kuten kirkkoja sekä kävelimme pitkin kaupunginmuuria, söpöjä katuja ja aukioita. Tunnelmallisia sisustustavarakauppoja ei tietysti unohdettu, HEMA:n, Blokkerin ja Dille & Kamillen rinnalle nousi paikallinen Festen. Maastrichtissa 

Markt, toinen kaupungin isoista toreista.
Markt, one of the two big squares in the town.

Vanhaan kirkkoon on perustettu kirjakauppa nimeltä Boekhandeln Dominicanen.
There is a bookstore called Boekhandeln Dominicanen in an old church.

Lounaaksi söimme paikallisen pubin edullista ranskalaista sipulikeittoa höystettynä belgialaisella oluella. Jälkkäriksi löysin upean Dutch macaronin! Yhtenä kulinaarisena herkkuna ranskalaiset majoneesilla (friet met mayo) tulivat myös matkan aikana tutuksi, vaikka olen itse silti ketsuppifani. Loppuviikon nukuin pitkiä yöunia, kirjoittelin Hollanti-päiväkirjaa ja blogipostauksia, vaeltelin hieman lisää kaupungin kaduilla ja putiikeissa sekä vierailin museoissa.

Ranskalaista sipulikeittoa ja belgialaista olutta.
French onion soup and Belgian beer.

Hollantilainen macaron!
Dutch macaron!

Isäni maksoi joululahjaksi Hollannin museokortin, joka on voimassa vuoden ja käy sisäänpääsynä yli 400 museoon. Kortti maksaa itsensä melko nopeasti takaisin (hinta 60 €), varsinkin jos aikoo kierrellä Amsterdamin monissa museoissa. Pääsin käyttämään sitä ensimmäisen kerran Maastrichtissa, jossa kävin kahdessa nykytaidenäyttelyssä. Museum aan het Vritjof toisen keskustorin laidalla oli hieman pettymys, ja olin ainoa kiertelijä keskiviikkopäivällä. Marres-kulttuurikeskus sen sijaan oli sitäkin mielenkiintoisempi, jossa vierähti helposti aikaa yli tunti. Molemmat museot olivat melko pieniä, mutta jälkimmäisessä riitti ihmeteltävää taiteen parissa, joka mahdollisti muun muassa postikorttien lähettämisen taiteilijan piikkiin osana taideteosta.

Kulttuurikeskus Marres esitteli nuorten nykytaiteilijoiden teoksia.
The Culture Center Marres presented the work of young contemporary artists.

Tämä kirja oli toiminut inspiraation lähteenä yhdelle taiteilijoista.
This book had inspired the work of one of the artists.

Ikioma paikallisopas Tim.
My very own local guide Tim.

Paikallisista suomalaiskavereista on ollut hurjasti apua uuteen maahan asettuessa. Oli se sitten katon tarjoamista pään päälle, viihdyttäviä tee- tai viinihetkiä, käytännön Hollanti-vinkkien jakamista tai monen tunnin kaupunkikierrosta, saa vain olla kiitollinen erityisesti ihanille Timille ja Philipalle heidän vieraanvaraisuudestaan. Tervetuloa myös Leideniin, etelän kaverit!

Lotta

// BRIEFLY IN ENGLISH: Greetings from Leiden! I have finally settled in my new home town, still in a temporary home, though. I have spent the past week at International Student Network's (ISN) Orientation Week Leiden. The week has been extremely busy but amazing, and I haven't had the time to write about it yet. This post is about my trip to Maastricht last week. Maastricht is a little town of 100 000 inhabitants in the south of the Netherlands, between Germany and Belgium. I spent a week there staying with my Finnish friends, who study their whole degrees there. My days consisted of wandering around the city in crispy and chilly weather, admiring cute boutiques, having coffee, journaling, visiting art exhibitions & having long night sleeps. 

Rotterdam

Briefly in English at the end!

Groeten uit Rotterdam! Terveisiä Rotterdamista!

Rotterdamiin pääsee Amsterdamin Schipholin lentokentältä alle puolessa tunnissa suoralla Intercity-junalla. Ensimmäinen pummikokemus tuli jo vahingossa saatua (onneksi ilman sakkoja, sillä tarkastajia ei näkynyt), sillä saapuessani Hollantiin matkustin vahingossa ilman kyseisen junavälin ”supplementia”, eräänlaista suositun linjan ekstramaksua suuruudeltaan 2,40 €. En vain kerta kaikkiaan osannut ostaa kyseistä supplementia mistään varsinaisen lippuni lisäksi (ilmeisesti se olisi ollut erillinen tolppa, jolla kortti leimataan), ja itse OV-kortin käyttöönotto tuntui jo sille päivälle sopivalta haasteelta myöhästyneen lennon ja uusien junien kartoittamisen lisäksi. Juna sen sijaan oli aikataulussa, vaikka olen jo Hollannissa asuvilta kavereilta oppinut, ettei NS:n (vastaa VR:ää) juniin voi läheskään aina luottaa - varsinkaan jos talvi hyökkää.

Rotterdamin keskusrautatieasema.
Rotterdam Central Station.

Satama- ja teollisuuskaupunki Rotterdam on melko moderni, ehkä jopa liian karu omaan makuun. Se pommitettiin lähes kokonaan maan tasalle toisen maailmansodan aikaan, joten vanhoja rakennuksia on vain muutamia jäljellä. Kaupunki on Hollannin toisiksi suurin kaupunki, ja asukkaita on yli 600 000. Elias asuu keskustan itäosassa, jonne kulkee onneksi hyvin metro. OV-matkakortti tulee muistaa leimata sekä metroon noustessa että sieltä poistuessa asemalaiturilla olevilla tolpilla. Junalaitureilla on yleensä portit, jolloin muistaminen on helppoa, sillä muutoin ei edes pääse ulos laiturialueelta. Jos kortin unohtaa leimata poistuessaan, veloitetaan sieltä tietyn suuruinen maksu, joka matkan alkaessa otetaan pantiksi.

Ensimmäisenä lauantaina Rotterdamissa kiertelimme sateisessa ja hyvin tuulisessa säässä. Merenrantakaupunkina tuuli tuntui pureutuvan luihin ja ytimiin, mutta saimme silti kulutettua 7 tuntia kaupunkia kierrellessä. Pakenimme heti aluksi kahvilaan jäätävää sadetta. Kun uskaltauduimme taas ulos, kävimme jättimäisen Erasmus-sillan luona ja ohitimme toisen maailmansodan monumentin, pistäydyimme merenkulkumuseossa ostamassa Hollannin museokortit (kerron tästä lisää myöhemmin), söimme edullisen lounaan HEMA-kaupan kahvilassa – vain 3,50€ falafelsalaatista! – vaeltelimme kauppakaduilla, söimme kuuluisaa hollantilaista stroopvafelia eli siirappikeksiä Rotterdamin näyttävässä kauppahallissa, järkytyimme rumista kuutiotaloista, ja ostin päivän lopuksi hektisiltä vihannes- ja hedelmämarkkinoilta kolme mangoa eurolla.

Erasmus-silta Rotterdamissa
Erasmus bridge in Rotterdam

Rotterdamissa tuuli ja satoi! Onneksi oli joku, josta pitää kiinni.
It was windy and rainy in Rotteram! Luckily there was someone to hold onto.

Rotteramin kauppahalli eli Markhal. Katossa on näyttäviä luontoaiheisia maalauksia.
Rotterdam Market Hall. The roof is full of nature-themed paintings.

HEMA, Blokker ja Kruidvat ovat Hollannin lahja hollantilaisille ja kaikille vierailijoille: ensimmäistä ovat edullisia kodintavara- ja sisustuskauppoja. HEMA:ssa on myös vaatteita ja meikkejä, oikeastaan kaikkea pientä taloustavaraa. Kruidvat on edullinen kempparikauppa, josta saa niin edullisia meikkejä kuin shampoota ja vartalovoidetta joka lähtöön. Muita aarreaittoja on myös esimerkiksi Action, josta ostin parilla eurolla kevääksi päivä-/muistikirjan sekä ihana Dille & Kamille, hieman hinnakkaampi sisustustavarakauppa. Ennen kotiinlähtöä kesällä aion kerätä näistä liikkeistä parhaat palat Suomi-kodin piensisustukseen!

Dille & Kamille -sisustustarakauppa (tämä kyseinen putiikki sijaitsi Maastrichtissa)
Dille & Kamille home decoration shop (this boutique was located in Maastricht

Seuraavana viikonloppuna lähdimme leppoisana sunnuntaina iltapäivällä keskustaan. Kävimme taas Markethallissa, mutta emme lopulta jääneet sinne myöhäiselle lounaalle – monessakaan ravintolassa ei ollut listoissa hintoja esillä ulkopuolella, joten jätimme turhat arvailut sikseen. Sen sijaan suuntasimme Witte de Withstraatille, kahviloita, kuppiloita ja gallerioita pursuavalle kadulle. Olin katsonut jo etukäteen, että yksi kadun kahviloista oli valittu Hollannin parhaaksi vuonna 2012. Päätimme mennä kyseiseen Hopper Coffee & Bakeryyn (https://www.hopper-coffee.nl/) lopulta myöhäiselle lounaalle, ja viihdyimme kahvilassa yli kaksi tuntia suunnitellen kevään matkoja sekä kesän mahdollista Interreiliä. Kiertelimme vielä lopuksi keskustan ostoskatuja, ja löysimme myös jättimäisen ja edullisen urheilutavaratalon nimeltä Decathlon. Harmi vain, että saavuimme kauppaan hieman liian myöhään eikä sovituksille ollut aikaa. Onneksi tietää, että takaisin pääsee tarvittaessa! Urheiluvaatteita ja –tarvikkeita löytää täältä muualtakin edullisesti – jätin omat treenikengät Suomeen matkalaukun painorajoitusten takia, mutta löysin täältä uudet vain 25 eurolla.

Witte de Withstraatin varrella on gallerioiden ja kahviloiden ohella erilaisia valokylttejä, kuten tämä Witte-kyltti.
In addition to galleries and cafés, Witte de Withstraat has different kind of light signs, such as this Witte one.

Hopper Coffee & Bakery tarjosi hyvää kahvia ja mukavan ilmapiirin työskennellä, opiskella - tai suunnitella tulevia matkoja ympäri Eurooppaa!
Hopper Coffee & Bakery offered great coffee & a nice atmosphere for working, studying - or planning future trips around Europe! 

Lounaat ovat usein erilaisia leipiä. Kuvassa Hopper Coffeen mozzarella-bruschetta.
The lunch is often in the form of bread or sandwich. Pictured here is a mozzarella bruschetta from Hopper Coffee.

Paikalliset ruokakaupat ovat myös hintatasoltaan suomalaisia ruokakauppoja hieman halvempia. Suomea paljon enemmän tuntuu löytyvän puolivalmisteita: esimerkiksi valmiiksi pussitettuja salaattisekoituksia on täällä paljon järkevämpää ostaa kuin salaattikerää. Kasvisruokaa löytyy myös hyvin, ja esimerkiksi noin 20 falafelpullaa maksoi vain pari euroa. Soijarouhetta emme tavallisesta lähikaupasta löytäneet, vaikka Suomessa se kuuluu nykyään pientenkin kauppojen vakiovarusteluun. Viinit ovat täällä ruokakaupoissa, ja hyvän viinipullon saa helposti kolmella eurolla. Edullinen paikallinen ketju on nimeltään Jumbo, hieman hinnakkaampi Albert Heijn eli AH löytyy myös joka kulmasta. Saksalaiset ovat ennättäneet myös tänne Lidlin ja Aldin muodossa.

Paikallinen prepaid Lebaralta on tullut hankittua lähinnä netin takia – täällä pärjää tosin melko hyvin avointen langattomien verkkojen avulla julkisilla paikoilla. Onneksi Google Mapsiin saa ladattua offline-tilaisia karttoja, jotka eivät tarvitse sitten enää nettiä toimiakseen! Pankkitilin avaaminen onnistunee kunnolla vasta, kun oma vuokrasoppari on käsissä. Sitten täytyy myös käydä rekisteröitymässä kaupungintalolla Leidenin asukkaaksi ja hankkia oma pyörä. Nämä saavat kuitenkin odottaa vielä hetken. Vasta huomenna suuntaan vihdoin uuteen kotikaupunkiini, ja tiistaina alkaa yliopiston orientoiva ohjelma!

Lotta

// BRIEFLY IN ENGLISH: Rotterdam is the second largest city in the Netherlands with over 600 000 inhabitants. The city is a modern harbour and industrial city. It was badly destroyed back in the WWII. Our first walking tour in the city passed the massive Erasmus bridge, the WWII monument, the Market Hall with a beautiful roof, shopping streets and fresh veggie & fruit markets. Next time in the city we spent a lazy Sunday afternoon enjoying late lunch and planned future trips in one of the best cafés around, Hopper Coffee & Bakery, and walked along Witte de Withstraat, a street full of nice cafés, bars and galleries. I have totally fallen in love with the Dutch home stores such as HEMA, Blokker, Dille & Kamille, Kruidvat (mainly shampoos & make-ups) and Action (all kinds of stuff). The food is also cheaper here than in Finland. Tomorrow I am finally heading to my new home town Leiden, and the University orientaion week starts on Tuesday.

Vaihtoon Hollantiin kevääksi 2017

Briefly in English at the end!

Entisenä vaihto-oppilaana oli helppo päättää lähteä vaihtoon uudestaan yliopistossa. Tällä kertaa tosin halusin lähemmäksi kuin toiselle puolelle maapalloa ja hieman lyhemmäksi aikaa. Aioin siis suunnata suoraan Euroopan ytimeen ja vain puoleksi vuodeksi. Hollanti ja sen pikku-Amsterdam eli Leiden valikoituivat sopivaksi vaihtokohteeksi, sillä opetus on kätevästi englanniksi ja vaihto-ohjelma EU:n Erasmus+:n kautta. Viisumista tai muista hankalista byrokratiakoukeroista ei siis tarvinnut huolehtia – tosin yliopiston hakulomakkeita sai täytellä pariin otteeseen ensin sekä Erasmus+:n omassa järjestelmässä että sen jälkeen vielä kohdeyliopiston omassa järjestelmässä. Kurssit piti myös etsiä etukäteen yliopiston nettisivuilta, jotka muiden miljoonien järjestelmien ohella vaikuttivat aluksi hyvin sekavilta.

Suomen talvi tarjosi onneksi parastaan juuri ennen lähtöä!
Luckily the Finnish winter offered its best on the last days before departure!

Valmistautuminen vaihtoon alkoi jo vuotta aiemmin kuin mitä itse lähtö oli. Vaihtoon lähteminen vaati siis myös yliopistossa pitkäjänteistä suunnittelua, aivan kuten edellisellä kerralla lukiossa. Vaihdon hakuajat löytyivät onneksi hyvin oman yliopiston sivuilta, ja pian hakemisen jälkeen tuli myös hyväksyntä vaihtoon pääsystä – kovin paljon kilpailua ei meillä edes ilmeisesti ollut psykologian omiin vaihtokohteisiin. Kunnolla vaihtoprojekti käynnistyi kuitenkin vasta syksyllä 2016, kun kohdeyliopiston päähän tuli alkaa tehdä hakemuksia ja muita ilmoituksia. Seuraava hankala askel oli myös asunnon etsintä, joka osoittautui loppujen lopuksi kalliiksi ja byrokraattiseksi prosessiksi. Lopulta sain yliopiston kautta yksiön, tosin suolaisella hinnalla ja huonolla vuokra-ajalla. Toisaalta sijainti on hyvä eikä parempaakaan siihen hätään löytynyt kaupungin heikon asuntotilanteen ja -tarjonnan takia. Onneksi ennen oman vuokrasopimuksen alkua majoittajaksi löytyi Hollannissa asuvien suomalaisten Facebook-ryhmästä ystävällinen pariskunta. Aitoa yhteisöllisyyttä, sillä apua tarjottiin yllättävän paljon!

Suomen päädyssä tuli hankkiutua eroon mukavasta asunnosta poikaystävän kanssa – onneksi netin foorumeilta löytyi sopiva pariskunta, joka täytti jälleenvuokraamisen kriteerit. On helpottava ajatus, että omaan kivaan kotiin pääsee kesän lopussa takaisin, eikä heti vaihdon jälkeen tarvitse alkaa kuumeisesti metsästää uutta asuntoa, joka ei kuitenkaan olisi yhtä kiva kuin nykyinen. Vaikka isoimmat kalusteet jäivät asuntoon vuokralaisten käyttöön, muiden tavaroiden pakkaus ja kodin siivoaminen veivät yllättävän paljon aikaa. Kon Marin opit olivat osin käytössä, mutta välillä tuli säästettyä liikaakin tavaraa. Joulun välipäivinä pakkaamisen lomassa täytyi tietysti vielä tehdä mahdollisimman paljon työvuoroja parhaassa työpaikassa ja hoitaa viimeisiä järjestöpuolen vastuita – kohta niitä ei nimittäin enää kuuluisi viikoittaiseen arkeen. Suomen liittymä piti vaihtaa halvimpaan mahdolliseen, sillä kokonaan en siitä halunnut luopua. Matkavakuutuskin oli saatava kuntoon.

Poikaystävästä ei sen sijaan ollut aikomusta hankkiutua eroon – päätimme nimittäin lähteä yhtä aikaa vaihtoon samaan maahan, mutta eri kaupunkeihin. Moni on huokaillut ihastuneesti ratkaisullemme. Itse koimme tämän kaikista järkevimpänä tapana toimia, sillä molemmat halusivat vaihtoon ja kohdemaa tuntui myös sopivan molemmille – miksei siis lähteä melko lähelle toista ja kokea vaihdon hurmos samanaikaisesti molempien elämässä, ilman että toinen jatkaisi tasaista arkea Suomessa haikaillen toisen luo.

Eliaksen piti olla kohteessa jo heti uudenvuoden jälkeen, mutta itse suuntasin vasta tammikuun puolessa välissä hänen luokseen Rotterdamiin. Finnairin nuorisohinnoilla yhdensuuntainen lento Amsterdamiin ei ollut kovin pahan hintainen, varsinkin kun sen varasi hyvissä ajoin. Suoralla lennolla sai myös minimoitua riskin matkatavaroiden häviämisestä heti alkuun. Mukaan matkalle päätyi taktisesti 22,8 kg:n painoinen iso matkalaukku sekä pienempi vedettävä matkalaukku, jonka sai ottaa mukaan matkustamoon. Pakkaaminen oli tietysti hankalaa, sillä Hollannissa on nyt talvi ja talot ovat kylmiä – edessä on kuitenkin myös Keski-Euroopan toivottavasti lämmin kesä. Totesinkin huokaisten isälleni ”Oliks tää pakkaaminen viimeksi yhtä hankalaa kun en muista”, johon vastaus oli naurahtaen ”Kyllä.”

Suomalaisia makuja Helsinki-Vantaan lentokentällä ennen lennon lähtöä: mustikkasmoothieta ja ruisleipää.
Finnish tastes before taking off at Helsinki Airport: blueberry smoothie and rye bread.

Amsterdamin kentältä Schipholista lähti onneksi suoria junia Rotterdamiin, joiden aikatauluja oli etukäteen pystynyt kartoittamaan nettisivuilta. Aseman automaateista sai heti ostettua paikallisen matkakortin eli OV-kortin, johon pystyi lataamaan sopivasti saldoa junamatkaa varten. Lisäksi junaliikenteen tarjouspäiväliput ovat tulleet tutuiksi: päivälipulla pääsee matkustamaan yli puolet halvemmalla rajattomasti yhden päivän aikana. Yhteenkin suuntaan lippu on kannattava ostaa, mutta tarjousajat ja ostopaikat vaihtelevat.

Vaihdon alkuun on nyt tullut mukava pehmeä lasku – Rotterdamiin tutustumisen lisäksi olen jo ennättänyt matkustamaan etelään Limburgin maakuntaan, Maastrichtin sympaattiseen kaupunkiin. Seuraavissa postauksissa kerrotaan muun muassa näistä kahdesta vieraillusta kaupungista sekä omasta Hollannin bucketlististä eli kevään aikana suunnitelmissa olevista asioista ja tehtävistä. Helmikuun alussa alkaa itse lukukausi, jolloin kirjoittelen myös enemmän tulevista opinnoista ja yliopistosta täällä ylipäätään sekä tulevasta kotikaupungista Leidenistä.

Lotta

//BRIEFLY IN ENGLISH: Having been an exchange student already in upper secondary school, it was easy to make the decision to go on exchange again in University. This time I wanted to go somewhere closer, somewhere central. The city of Leiden ("the little Amsterdam") in the Netherlands seemed an easy destination with minimal bureaucracy through European Union’s Erasmus+-programme. After flying to Amsterdam’s Schiphol Airport I headed with the local OV travel card to Rotterdam to stay with my boyfriend Elias. The next blog posts will include topics such as visiting Rotterdam, visiting Maastricht, Holland bucket list and finally the new home town Leiden, when I settle in there.